On aika hiljentyä. 2020 alkaa olla pikkuhiljaa takana ja taakse jää aikamoinen vuosi. Sellainen jota muistellaan enemmän pahalla kuin hyvällä, mutta pitäisi jaksaa muistella niitä valonpisaroita joita vuoteen kuitenkin mahtui.
Usein havahduin katsomaan maailmaa siltä kantilta, et maailma tarvitsis enemmän valoa, lämpöä ja rakkautta kuin se tällä hetkellä tarjoaa. Kukaan ei selviä tästä vuodesta muuten. Tuntui hassulta, että eräänä iltana kun katselin lunta satavan Helsinkiinkin julkaisi Suvi Teräsniska laulun jonka ydinsanoma on juurikin sama.
Tämä maailma tarvitsee rakkautta on todella kaunis laulu. Se on jollain tapaa juuri kaikkea sitä mitä tänä vuonna jouluna tarvitaan. Valoa, lämpöä ja rakkautta. Ei kiirettä ja huutoa, pysähtyneisyyttä ja ymmärrystä, sitä että huomataan toisemme, muutkin kuin vain itsemme. Turun filharmoninen orkesteri taustalla luo täydellisen tunnelman lauluun ja haluaisin niin kovasti vain kuunnella tällaista enemmänkin.
Ei minulla muuta kuin näiden sanojen myötä oikein kaunista ja hyvää joulua.
Eevustus 